Osmo Soininvaara: EU:ta pitää nyt vahvistaa – tässä kuuden kohdan ohjelma
NÄKÖKULMA: Viime vuosina minusta on ajoittain tuntunut siltä, että voisi olla hyvä, jos britit lähtisivät EU:sta, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Euroopan unionin piti olla suoja maailman kylmiä tuulia vastaan ja puolustaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sivistystä ja kaikkea sellaista, joita vahva valtio pystyy tarjoamaan vastapainona raaoille markkinavoimille. Tämän takia äänestin vuonna 1994 jäsenyyden puolesta. Hajanaisena Eurooppa ei voisi markkinavoimille mitään.
EU ei ole täyttänyt alkuunkaan näitä odotuksia, ja se on pitkälti brittien syytä. He ovat vastustaneet jokseenkin kaikkea ylikansallista päätöksentekoa.
EU kyllä päättää naurettavan yksityiskohtaisesti asioista, jotka pitäisi jättää kansalliseen harkintaan, mutta ei isoista asioista, joista sen kuuluisi päättää. Ensimmäinen ongelma on raivostuttava ja jälkimmäinen katastrofi.
Hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseksi olisi aivan keskeistä lopettaa EU-maiden välinen verokilpailu. Pitäisi päättää ainakin yritysverotuksen periaatteista ja minimiverokannoista. Tämän britit ovat kaataneet, koska heille oman parlamentin suvereenisuus verotusta koskevissa päätöksissä on pyhä asia. Magna Chartassa vuodelta 1215 ei ole EU:ta koskevaa poikkeusta.
Voisiko EU:sta tulla ilman brittejä se eurooppalaisten arvojen puolustaja, joka siitä piti tulla, vai nouseeko esteeksi uusia jarruttajia ja kuuluuko Suomi niihin?
Teollisuusvaltioilla on kiire estää kansan jakautuminen köyhtyvään enemmistöön ja vaurastuvaan vähemmistöön. Muuten epä-älyllisiä purkauksia vaaliuurnilla tulee lisää. Donald Trumpin nousu presidenttiehdokkaaksi on osa tätä ilmiötä.
On paradoksaalista, että EU:ta vastaan ovat kääntyneet juuri ne globalisaation häviäjät, joita sen piti puolustaa.
Brittien ero pitää nähdä vakavana varoituksena, mutta siihen pitää reagoida palauttamalla EU:n toimintakyky ja voittaa sitä kautta kansalaisten hyväksyntä.
1. Yksimielisyys- ja määräenemmistösäännöksiä on lievennettävä, jotta EU:sta tulisi päätöksentekokykyinen.
Vaikka mekin voimme kärsiä siitä, että joskus tehdään jotain, jota emme kannata, eniten kärsimme siitä, ettei tehdä mitään.
2. On karsittava EU:n sääntelystä pois naurettavat pikkuasiat.
Jokainen elin pyrkii laajentamaan valtaansa alempien elinten kustannuksella. Jäsenvaltiot valvovat EU:n vallanhalua, mutta niiden tarmo ei riitä pieniin asioihin. Siksi EU on pystynyt laajentamaan valtaansa pienissä, mutta ei isoissa asioissa, joista sen tulisi päättää.
3. Jos jokin asia annetaan EU:n päätettäväksi, vastaava kansallinen hallinto on purettava.
Kai Mykkänen on valittanut, että EU haluaa turvata rannikkovesien suojelua Suomessakin, vaikka Suomessa asiaa turvaa jo nyt monta kotimaista tahoa maakuntakaavoista alkaen. Miksi Suomi ei ole karsinut hallintoa asiassa, jonka EU on ottanut huolehtiakseen? Onhan rannikkovesien suojelu mitä ilmeisemmin asia, joka ei ole vain kunkin maan oma asia.
4. Euroalueen pitää pystyä päättämään yhteisestä talouspolitiikasta.
Euron epäonnistuminen johtuu kyvyttömyydestä ylikansallisiin päätöksiin, joita ilman se pyrkii ajautumaan deflaatioon ja sitä kautta lamaan. Tähän johtaa se, että kaikkien euromaiden kannattaa tavoitella muita pienempää inflaatiota.
Saksa aloitti nostamalla kilpailukykyään palkka-alella. Se hyötyi siitä valtavasti samalla, kun se aiheutti suuria vaikeuksia muille euromaille. Nyt maa toisensa jälkeen on turvautumassa samaan lääkkeeseen – sitähän Suomen kilpailukykysopimuskin tarkoittaa – mutta koko euroalueeseen sovellettuna tämä johtaa vain deflaatioon ja lamaan. Kaikkien kilpailukyky ei voi kohentua suhteessa muihin.
Euroalueen sisäistä epätasapainoa tulisi oikaista nostamalla palkkoja ylijäämämaissa.
Saksan toiminta on pitkään rikkonut euroalueen sääntöjä, joiden mukaan maan on toimittava niin, ettei sen vaihtotaseen ylijäämä nouse liian suureksi. Tuottaahan yhden ylijäämä muille alijäämää. Saksan toimintaan ei kuitenkaan uskalleta puuttua.
Yhteisvaluutta edellyttää talouspolitiikan koordinaatiota – ei vain alijäämämaiden rahankäytön suitsimista vaan myös ylijäämäisten maiden velvollisuutta ekspansiiviseen finanssipolitiikkaan.
Jos tähän ei ole valmiutta, on parempi luopua koko eurosta, niin kipeä toimi kuin se olisikin. Ilman finanssipolitiikan koordinaatiota euro aiheuttaa pysyvän laman.
5. Kansalliset vaalit samaan aikaan.
Jossain EU:n jäsenvaltiossa on aina menossa vaalikampanja, joka pakottaa lykkäämään päätöksiä. Pitäisi päästä siihen – vaikka vapaaehtoisesti – että vaalit ovat samanaikaisesti.
6. EU:n omasta sisäisestä kielestä päästävä eroon.
EU-byrokratia on kehittämässä kieltä, jossa ei ole vain uusia sanoja vaan myös uusia merkityksiä vanhoille sanoille. Tekstejä pystyvät ymmärtämään vain tähän salakieleen vihkiytyneet. Tämä kehitys on pysäytettävä, koska se eristää EU:n kansalaisistaan.
Olisi katastrofi, jos EU hajoaisi, mutta näivettyvä ja päätöksentekokyvytön EU saattaa olla vielä tätäkin tuhoisampi.
Demokratia ei kestä talouskehitystä, jossa suuri enemmistö kokee itsensä häviäjäksi. Siksi tarvitaan vahvaa Euroopan unionia, joka pystyy toimimaan globalisaation ja markkinatalouden kylmiä lakeja vastaan niin kuin hyvinvointivaltiot vielä 30 vuotta sitten pystyivät ja jota esimerkiksi ylivoimainen enemmistö suomalaisista kannattaa.
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja.